”Kuoleman silmien edessä ihmiselämän arvoitus on suurimmillaan. Ihmistä ei ahdista ainoastaan kärsimys ja ruumiin jatkuva heikkeneminen, vaan myös — ja vielä suuremmassa määrin — iäisen sammumisen pelko. Sydämensä vaiston mukaisesti ihminen on kuitenkin oikeassa, kun hän kammoaa ja paheksuu oman persoonallisuutensa täydellistä häviötä ja lopullista tuhoa. Koska iäisyyden siemen, jota hän kantaa itsessään, ei ole johdettavissa pelkästä aineesta, hän nousee kapinaan kuolemaa vastaan.” (Vat. II, Gaudium et spes, n. 18)
Kristinuskon sanoma on lyhyemmässä muodossa: ”Hän nousi kuolleista!” (Mk 16:6), siksi seurakunta kokoontuu erityisellä tavalla jäsentensä kuoleman tapahtuessa. Usko ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään ovat voimakkaita toivon lähteitä, jotka auttavat kristittyjä kivulian menetyksen suremisessa.
Perhejäsenen menetyksen tapahtuessa, kirkko tukee ensinnäkin koti- tai muuntyyppisellä vierailulla, jolloin voidaan viettää ensimmäinen lyhytmuotoinen rukoushetki läheisten tueksi. Sen jälkeen voidaan järjestetää kirkolliset hautajaiset, joko kirkossa tai suoraan hautausmaalla, ottaen huomioon kyseisen perheen pyynnöt ja kulttuurilliset perinteet. Ota yhteyttä niin katsomme miten voimme auttaa.